Tervehdys jälleen :)

Muistan vain kerran kun mummo suuttui minulle ja veljelleni.

Mummo oli muuttanut omasta  (maaseutu)kodistaan jo pois vuosia aikaisemmin ja äidin kanssa käytiin vierailemassa hänen luonaan harva se viikonloppu.

En muista mistä hän suuttui. Se ei ole jäänyt mieleen enemmän kuin se itku mikä meistä kaikista kolmesta pääsi sen jälkeen kun mummo, komennettuaan meidät rappukäytävään tuli kyynelsilmin halaamaan ja siunaamaan.

Pyytämään itse anteeksi.

Sitä ei voinut pieni lapsi ymmärtää silloin, eikä vielä kyllä tänäänkään aikuinen ihminen.

Tuo ihminen joka on niin vahva, hiljainen, hyvä ja pyyteetön.

Se on jäänyt erinäisissä tilanteissa mieleen hänestä.

Kun mummo kuoli onnettomuudessa, jotain oli menetetty pysyvästi. Näin sen kun äitini pudotti puhelimen.

_____________________________

Tää on minun tapa käsitellä näitä asioita. Kiitos lukemisesta.

 

Tämä ei taaskaan liity mihinkään, mutta auttaa nukkumaan.

Poets of the Fall - Heal My Wounds

 

Mä en kuuntele tämmöistä musiikkia ikinä! Ai niin...