Perkasin suomut, ja naapurista lainatut jauhot leivittivät päivämme.
Hauen silmät sumenneet paiskattiin pois mukana perkuujätteen.
En ole kahvin keittäjä. Mutta sinua katsoessa hivuttautuu kädet sydämeen.
Salaa silmäilen.
En pety itseenikään. En tänään.
Petän sinut kuitenkin lopulta. Sanon liikaa. Ja menet pois.
Sinne minne menen olet sinä jo mennyt aiemmin runosielu.
Pelottaa sanoa mitään, koska ajatukseni voisivat murskata meidät.
Hiljaisuus on ainoa aseeni ja se on ammuttu tyhjiin huoneisiin.
Ja vielä se kaikuu ääniä joiden vuoksi on loputon epäilys.
_______________________________
Jannelle.
_______________________
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.