Ja vieläkin on "kiviä" hampaiden kruunuissa.

 

No jopas. Tämä ei ole nyt runopäivitys.

 

Tuokin rimmaa dammit, rabbit. #straightface

 

No olen kyllä ollut innostunut vieläkin, kun tuo ihminen on minua aktivoinut.

Eipä sillä olen itsekkin ollut, mutta havaitsen että se on hänelle tärkeää ja se tekee minulle siitä erityisen tärkeää.

 

Meillä on ikäeroa 10 vuotta.

Hän tykkää Nalle Puhista ja minä en kerro (juu tiedän), että onpahan sitä jotain mistä puhua kun tajuaa toisenkin olevan vähän pöhkö johonkin harrastukseen.

Siinä kulkiessa. Hänen miehensä autolla ihan hyvään paikkaan yhden vaaran alla. Muistaakseni ollaan käyty siinä paikan lähistöllä uimassakin kun olin ihan pikkuriikkinen. Pitääpä muistaa kysyä äidiltä.

 

Se kyllä tykkää jutella. Äiti siis. Jostain syystä sillä on ollut kova huoli minusta viimeaikoina. No kuitenkin.

 

Oppi melkein kieliäkin. Oli nimittäin outu mies sitten siellä metsässä. Sisko huomasi ensin ja morosti ihan suomeksi. Ukko ei ymmärrä mitään, mutta lähemmäs tulee kyllä. No siinä selvisi sitten että hän on Vnäläinen ja marjanpoimimamatkalla myös. Viittomakielellä toki selvittiin. Ja fiksuina likkoina ajateltiin että tässäpä sangonkantokaveri. Sillä oli semmoiset radiokorvakuulokkeet, joista ääni ei oikein siinä paikassa kuulunut joten oli (kai) ihan tyytyväinen että jotain höpötystä kuuluu lähiseudulta kun siinä poimittiin menemään.

 

Lopputulos. Sangot täyteen ja tarjottiin teet termoksesta ja meille voileivät. Illalla saunaan ja jatkettiin juttua siskon kanssa.

 

Sillä ei ollut huolia. Minä vähän kerroin omista seikkailuistani, sen mitä kehtasin. Oikeasti halusin että se vaan tietää. En tiedä paljonko kuuli kun naurettiin niin kovaa. Joo oltiin otettu pari.

 

No onneksi on syksy vielä tulossa.