keskiviikko, 8. marraskuu 2017

Raiskauskone

Screenshot_1.jpg

 

Ulkona yöllä,

katsooko se eri suuntaan?

 

Valosaaste tuo taas sinut lähelle.

Kylmimmän sylin.

 

Tiellä iättömällä,

saanko olla.

 

Rikkoutuneet on nämä asfaltit ja kujat,

unessa vaeltavat luokseni pelkotilat.

 

Miltä se tuntuikaan.

Lyö. Tapa. VIha. Rakkaus?

Vartioi untani.

 

Kuinka hiljaa kuiskaamme omaan korvaan salaisuuden.

Koverrettuun sydämeen kovan ytimen ja sen takia.

 

Ja sen takia.

 

Joskus vaivun uupumukseen ja annan vähemmän kuin ansaitset.

_____________________________________________________________

 

Koleaa, mutta mukavaa. Joskus pitää ahdistella. Kiitos lukemisesta! :)

 

 

lauantai, 23. syyskuu 2017

Luen...

... nykyisin vain näitä mainoksia matkallani.

 

Screenshot_23.jpg

 

Kiinni ei saa kertomuksesta. Olen syystä ja syytön suruuni.

Juuri tämän takia ei nouse tulva kuin hieman kerrallaan.

Ei hyöky saa tulla liian raskaaksi. Tämä vene on rakennettu yhdelle.

 

Lauantait ovat aina erilaisia ilman minua/sinua.

 

EN.

Soita. En voisi sinua satuttaa, olet kuitenkin mielessäni.

 

On se nyt taas niin hemmetin hankalaa olla minä taas.

 

Mutta en kestäisi, jos selässäsi olisi jonkun toisen arvet.

En väittänyt olevani enkeli, etkä sinä ikinä sanonut niitä sanoja joiden vuoksi tarraudutaan. Luvataan.

 

Kastelen siis taas hampaani harjalla ja pyyhin kyyneleeni näppäimistöön ja jatkan matkaa.

________________________________________________________________

 

- Voisihan nämä lauantait viettää paremminkin.

Aina ei jaksa. Aina pitää jaksaa.

Ehkä ne on nämä hemputin menkat :)

tiistai, 12. syyskuu 2017

Käytiin siskon kanssa marjassa

Ja vieläkin on "kiviä" hampaiden kruunuissa.

 

No jopas. Tämä ei ole nyt runopäivitys.

 

Tuokin rimmaa dammit, rabbit. #straightface

 

No olen kyllä ollut innostunut vieläkin, kun tuo ihminen on minua aktivoinut.

Eipä sillä olen itsekkin ollut, mutta havaitsen että se on hänelle tärkeää ja se tekee minulle siitä erityisen tärkeää.

 

Meillä on ikäeroa 10 vuotta.

Hän tykkää Nalle Puhista ja minä en kerro (juu tiedän), että onpahan sitä jotain mistä puhua kun tajuaa toisenkin olevan vähän pöhkö johonkin harrastukseen.

Siinä kulkiessa. Hänen miehensä autolla ihan hyvään paikkaan yhden vaaran alla. Muistaakseni ollaan käyty siinä paikan lähistöllä uimassakin kun olin ihan pikkuriikkinen. Pitääpä muistaa kysyä äidiltä.

 

Se kyllä tykkää jutella. Äiti siis. Jostain syystä sillä on ollut kova huoli minusta viimeaikoina. No kuitenkin.

 

Oppi melkein kieliäkin. Oli nimittäin outu mies sitten siellä metsässä. Sisko huomasi ensin ja morosti ihan suomeksi. Ukko ei ymmärrä mitään, mutta lähemmäs tulee kyllä. No siinä selvisi sitten että hän on Vnäläinen ja marjanpoimimamatkalla myös. Viittomakielellä toki selvittiin. Ja fiksuina likkoina ajateltiin että tässäpä sangonkantokaveri. Sillä oli semmoiset radiokorvakuulokkeet, joista ääni ei oikein siinä paikassa kuulunut joten oli (kai) ihan tyytyväinen että jotain höpötystä kuuluu lähiseudulta kun siinä poimittiin menemään.

 

Lopputulos. Sangot täyteen ja tarjottiin teet termoksesta ja meille voileivät. Illalla saunaan ja jatkettiin juttua siskon kanssa.

 

Sillä ei ollut huolia. Minä vähän kerroin omista seikkailuistani, sen mitä kehtasin. Oikeasti halusin että se vaan tietää. En tiedä paljonko kuuli kun naurettiin niin kovaa. Joo oltiin otettu pari.

 

No onneksi on syksy vielä tulossa.

 

 

maanantai, 4. syyskuu 2017

Kuvata ei saanut 

Pienen piirron mittainen,

olen tämä laulu karhean oksan määrä; äärimittainen.


Sille antaa sävelen ääni, vimma ja voima.


Päivään saapuva pakkaus, sydämen rakkaus ja halaus.


Riittää kun jaksaa halata takaisin.


Puhun juuri sinusta, eikun itsestäni.


Ja siitä vääntävästä kierteestä, joka on arki.

Kanssasi.

__________________________________________________


Pitkästä aikaa jotakin. :)



tiistai, 15. elokuu 2017

Äidistäni.

Se on niin hirveän väsynyt nykyään.

 

Kertoo päivästään. Minä vastaan aina puhelimeen.

Nainen joka on tehnyt töitä koko elämänsä ja en oikeastaan voisikaan kuvitella muuta. AIna tekemässä.

Miten ...

Tuntuu vittumaiselta ajatella että on elänyt enemmän kuin äitinsä, vaikka eihän...

Nyt kun pysähdyn ja ajattelen niin... niin niin.

 

Kun hän kertoo että on hyvin väsynyt ja silti puurtaa niitä isäpuolen kanssa töitä ja leipomuksia sairaana.

 

Onhan se helppo ajatella, puolustaudun heti, että en ole avuksi. Koitan olla ja arvostan jokaista äitini kanssa vietettyä hetkeä. Eihän tätä edes sais kirjoittaa kai.

 

En ole höppänä kuitenkaan ja olen äidin tyttö. Sitä kai minä haluan sanoa että haluaisin olla lähempänä.

_____________________________________________

 

Ei tulis kyllä mielenkään tämmöistä tehdä hänen kanssaan, mutta laitanpa linkin silti.

 

https://www.youtube.com/watch?v=d7Fq8J9ojBs