Seinähän se siellä tuijottaa, mutta en kerro siitä.

 

Ajan autolla pimeään,

 

en katso totuutta äitini silmistä,

en tunne kulkua jokeen satavan veden,

 

Kun sormeni on pistooli, joka katsoo ohikiitävää...

 

Olen matkalla.

 

Minun kaikkki sanani ovat välittömästi uhrauksia?

 

Haluan saada sen pitkän matkan kestämään.

Kertoiko joku sinulle/minulle tänään että 28 vuotta on tarpeeksi?

 

Sylje myrkky haavasta.

Kun sen kohtaa nouset ylös tietä pitkin vieläkin ratissa juuri tässä.

 

Olen matkalla.

 

En pidätä hengitystä, huohotan... ja älä anna unieni vaivata.

Ne ovat teitä varten.

 

Saanko olla kulkea pitkin, rohisivin sorkin hautausmaan kulmaa?

 

Miksi sinä hakkaat niin lujaa. Äänet ovat totta ja niistä noustaan taivaaseen.

Kaiut ovat lihaan kirjoitettuina. Eipä. Ei. Edes. Tämä ei ole runo heikkoudesta.

 

Ja juurikin sen takia se on. Koska eihän sitä saa sanoa. Pitää lyödä. Paeta.

 

Kaikki on omaa syytäsi. Sinua kohdellaaan juuri sillä tavalla kun ansaitset.

 

Paskaiselle lattialle heitetyt roposes kerää ja silmilles toiset...

 

__________________________________________________________________

Oli oikeasti kiva iltpäivä kaveruiludeilen kanssa. Don't worry be happy - Putin ;)

Kesälesotus!

Jo