Bussista astuessani vain yksi suunta pois päin.

Onpa sitä kaukana.

Omalta mukavuusalueelta.

Siis sillä tavalla että onpa outo tie tuo tuolla.

 

Pitää soittaa ihan apua, eipä ei tarttekaan.

Tuossahan tuo on tuo reitti, josta pääsee.

Onhan kaikki mukana. Ensi kerralla en kiroa.

 

Kolikot lämmitti kättä, ehkä hanskatkin.

Olispa aikaa käydä katsomassa kauempaa lähempää.

Siis paikat kiertää ja vaikka saman tien.